Pienen putelin muistolle

 Pyöriskelin läpi yön, aivoni tekivät valtavan työn.

Kiukkuisena heräsin, väsyneet luuni kokoon keräsin.

Lähes sokkona kahvini keitin, siihenkin sokerin sijaan suolaa heitin. 

Sumusilmin kiireessä meikkiä söhrin, naamaani joten kuten kuntoon töhrin.

Tietenkin hoppu johti tähän: 

lempipulloni, jossa onneks jäljellä vähän, kädestäni lipsahti ja kovalle lattialle tipsahti.

 Oih, Clarinsini menetystä suuresti suren, hammasta silti reippaasti puren. 

Olit loisto meikkivoide, Pariisista kannettu luksushoide.

 Peitit juuri sopivasti, et pakkeliksi asti. 

Sävys ei ollut liian vaalea ei tumma, loistavuutes monen asian summa. 

  Lämmöllä sua muistelen, kun jäänteitäs matolta puistelen. 

Kiire silti viimeks voittaa, täytyy bussiinkin ehtiä koittaa.

Tarinan opetus lienee tää: huonosti nukutun yön jälkeen suosiolla petiin jää.

Oletko sinä menettänyt rakkaan tuotteen ennen aikojaan?

Pohdiskelevaa perjantaita kaikille.

kuvat: Pixabay